Lauantai-päivä aloitettiin rattoisasti lähtemällä dobberi Pihlan ja omistajansa Einin kanssa Halisten pelloille ulkoilemaan. Pihla on suurinpiirtein Tuuban ikäinen, joten seura todellakin kelpasi. Lapset juoksivat jo ensimmäisellä pellonpientareella, jossa pääsivät vapaaksi, itsensä lähes henkihieveriin. Ja Tuuba tietenkin keräsi itseensä kaikki mahdolliset heinänkorret ja möykyt. On se vaan kummallista, että täältä Turusta niitä takiasia löytyy talvellakin.

    Väsytettyään Pihlan leikin varjolla Tuuba aikoi panna täytäntöön ovelan suunnitelmansa. "Tahdon sulle olla hyvin hellä"-soinnut ja rakkaudenleikit mielessään nuori mies tahtoi tutustua vastakkaiseen sukupuoleen tarkemmin. Pihla kuitenkin topakkana ja siveänä nuorena neitona kieltäytyi tällaisista puuhista. Ehkä tällä kertaa emme halua portugalin vesidobermanneja. Mikä pettymys, kun karvaisen etelänmiehen charmi ei purrutkaan. Liehittelyä on vielä tämän murkkuikäisen harjoiteltava. ;)

 

Nyt pyhänä oli sitten vuorossa pienoinen agility-kuuri (ohjaajalle siis). Johanna ja Domi tulivat Turkuun ATT:n kisoihin ja minä lähdin kannustusjoukoiksi. Vähän kahdeksan jälkeen oltiin perillä Tuulissuolla. Tuuba jäi sänkyyn nukkumaan keskellä yötä yökerhosta kotiutuneen Villen viereen. Hiukan katkerin mielin lähdin ulos pakkaseen, kun pojat jäivät nukkumaan lämpimän peiton alle...

   Reissu kuitenkin kannatti. Kisoja katsellessa sai taas omaan treenaamiseen lisää intoa. ATT:n halli oli todella hieno. Keinonurmi (kyllä kelpaa turkkikoiralle paljon paremmin kuin hiekkapohja)vaikutti hyvältä juosta ja oli lämmin kahviokin. Hallin olisin odottanut olevan hiukan isompi ja lisäksi sisällä tuntui olevan jopa kylmempi kuin ulkona. Halli oli varmaankin yön aikana imenyt kaiken kylmän sisäänsä.

   Johanna ja Domin meno oli kyllä hieno näköistä (mun mielestä parasta mineistä ja medeistä). Valitettavasti vaan sitä nousunollaa kolmosiin ei tullut, kun joka radalla tuli joku pieni ja outo virhe, joka sitten ryssi koko jutun. Todella ärsyttävää.

   Kisoista menin sitten kahdeksitoista TSAU:n hallille vetämään kääppänien agitreenejä. Otin harkattavaksi aamun kisoista Anne Saviojan radan ekasta startista. Meikäläinen on nyt sitten ruvennut oikein Anders-uskollisesti tarjoamaan KAIKILLE KAIKKIIN mahdollisiin kohtiin sitä vastakkaisella kädellä ohjausta. Vaikuttaa siltä, että tuon noihin treeneihin uusia tuulia aivan eri tyyliin. Ja sehän on vaan hyvä, niin ihmiset keksii eri tapoja ohjata ja voi sitten valita itselleen sopivan. tosin mäkin oon ollut niin pitkällä tauolla, että omat taidot on jonkin verran ruosteessa.

 

 

   Nyt illalla mentiin Tuuban kanssa aluksi puoleksi tunniksi koirapuistoon (käytiin päivälläkin, kun sehän on käytännössä meidän takapiha) ja sitten lähdettiin käveleen aurajoen varren lenkkipolkua. Mulla oli namit ja lelut mukana , joten treenailtiin vähän. Massamakuuta, paikallanistumista, seuraamista, sivulletuloa ja seisomaanjääntiä. Yritän myös opettaa Tuubn kiertämään takaani mun jalkojeni väliin istumaan käskystä "pelottaako". Oli kivaa ja penustakin oli mukavaa puuhailla. :D

 

Eini lähetti meikäläiselle kuvia lasten riekunnasta. :)

 

 

Mitä ihanaa näenkään edessäin...

 

 

 

 

Sehän on kaunis ja solakka neitokainen

 

 

 

 

Nuorten neitojen kanssa tanssitaan.

 

 

 

 

Nuoria neitoja pussataan.

 

 

 

 

Nuoriin neitohin yritetään tutustua läheisemmin (mitähän tämä nuorten herrojen mielestä tarkoittaa...).

 

 

 

Ja mitäs sitten käykään tarinan sankarille. Yksin jää.

 

 

 

 

Nuorison väsyttyä saatiin myös kuva, jossa ollaan iiiihan paikallaan.