Me ollaan tässä Tuuban koko pienen elämän ajan käyty lähes säännöllisesti koirapuistossa. Kotiovelta koirapuistoon on meillä noin 100 metriä. Tää tapa taitaa meillä kuitenkin jäädä vähitellen historiaan. Tuuba on alkanut saada epäsäännöllisen säännöllisesti muilta uroksilta köniinsä. Mitään vahinkoa ei ole tapahtunut, mutta ei todellakaan ole kivan, kun koira pötkii häntä koipien välissä penkin alle pakoon, enkä mä saa autettua ja suojeltua lasta. Nou, nou, not nice. Tuuba ei siis ole mikään pentu enää. Ja juu, kyllä tää takkiin ottaminen johtuu varmasti Tuubastakin. Se ei enää kulje niin alistuvana puistossa. Sanoisin hänestä tulleen varsin ponteva mies kerrassaan. Itsekin kuljeskelee ympäri puistoa häntä porkkanana ja varsin polleana. Joskus yrittää pullistella nuoremmille ja pienemmille uroksille. Varsinaista nuoren murkkumiehen käytöstä. On se vaan niin hauska, kun ensin ollaan niin surta, niin suurta ja heti jonkun vanhemman ja isomman sanoessa sanankaan luikitaan häntä koipien välissä pakoon. On se vaan niin mainio tyyppi. :)

No pitää siis nää koirapuistoseikkailut vähitellen lopettaa, tai ainakin katsoa tarkemmin, mitä koiria on paikalla ja valita seuransa paremmin. Kunniaan peltolenkit tuttujen narttukoirien kanssa! ;)

Poljin tänään Lietoon tuulissuolle pitämään kääpiökoirien harkat. En kyllä enää ikinä polje sinne. Matkaa kertyi yhteensä lähes 20km ja kotimatkan loppupuolella satoi jopa muutama lumihiutale. Eikö se kesä ikinä tule??? No, oikeesti olen tyytyväinen, että on ollut näin hyvä talvi ja paljon lunta. :D