Perjantai-iltana 27.1. oli ATT:n kerhotilassa Julia Kärnän pitämä psyykkisen valmentautumisen luento, jonka kakkososa on helmikuussa perjantai-iltana (päivämäärää en muista). Julia Kärnä kisaa agilityn kolmosluokassa bortsun kanssa ja työskentelee näyttelijänä Jyväskylän kaupunginteatterissa. Luennolla käsiteltiin kisajännitystä, kisarutiineja ja omaa valmistautumista kisoihin. Myös jonkin verran puhuttiin koiran viretilasta (omasta mielestäni sovellettavissa myös ohjaajan viretilaan) ja omien reaktioiden ja tunteiden hallinnasta.

(Pakko sanoa tämän viretila-asian jälkeen muutama sana Tuuban eroahdistuksesta. En muista aikaa, jolloin Tuuba olisi kyennyt syömään mitään yksinollessaan, niin ylivirittynyt ja stressaantunut se on ollut. Tällä hetkellä Tuuba viettää yksinoloaikansa meidän makuuhuoneeseen rajattuna. Ovet on suojattu niihin nojaavilla kompostiaidoilla, eikä niitä ole nyt puoleen vuoteen raavittu. Ennen kuin Otto keksi ottaa aidat käyttöön Tuuba ehti jo tehdä vaatekomeron oven eteen lattiaan pienen reiän, joka on nyt suojattu kontaktimuovilla. Yksinollessaan Tuuba kuolaa edelleen paljon ja takaoven ikkunan roiskeista näkee, että muutaman kerran on aina haukuttu. Kotiin tullessa ei kuitenkaan kuulu haukuntaa, eikä haukunta ala heti ulko-oven sulkeutuessa. Pahin hetki yksinolossa Tuuballe taitaa olla ensimmäinen tunti lähdön jälkeen, pidempien poissaolojen jälkeen Tuuban parta on suhteellisen kuiva eikä litimärkä. Mutru viettää yksinolonsa erillään Tuubasta olohuoneen puolella häkistä ja kotiintullessa herää ja on nukkunut. SUURIMPIA edistysaskelia Mutrun saapumisen jälkeen: Yksinollessaan Tuuba on syönyt sille jätetyt kuivatut lihesuikaleet muutaman kerran ja vesikippo näyttää siltä, kuin siitä olisi juotu. Tuuban viretilan on siis täytynyt laskea aivan överivireestä jo käsiteltävään tasoon, jolloin se kykynee syömään jotain. Toivoa siis on. :) )

Ise olen aivan mielettömän paha kisajännittäjä, aivan hirveän paineistunut siitä, että on pakko onnistua täydellisesti. Ja tämä "pakko" yleensä estää onnistumiseni täysin. En vain pysty suoriutumaan radoista kunnolla ja olemaan jatkuvasti koiralle läsnä. Rataantutustumisissa en löydä oikeita ratkaisuja. Osittain epäonnistumiseni myös johtuvat taitojen puutteesta ja tämän aiheuttamasta epävarmuudesta. Vaikeista kolmosluokan radoista en selviydy, koska en rataantutustumisessa osaa valita tiettyä ohjausta, vaan jään pähkäilemään muutamien välille ja radoista tulee sitten katastrofeja. Helpot radat sujuvat kyllä, kunhan vain olen selkeästi päättänyt mitä teen. Esimerkiksi Hyvinkäällä oli viime viikonloppuna aika oudot ja vaikeat radat ja moninkertaisia hyllyjähän niistä sitten tuli.

 

Psyykkisen valmentautumisen luennolla tein itselleni kirjalliset kisarutiinit, joita olen jo aikaisemminkin suurinpiirtein noudattanut. Uutuutena näissä oman energiatason ylläpito syömällä ja juomalla tasaisesti.

ENNEN KISAA:

1. Edellinen päivä/ilta: Kisapäivän aikataulutus + kisapaikan sijainti

2. Kisapäivän aamu: tavaroiden pakkaaminen + lähtö kotoa

3. Saapuminen kisapaikalle 1h ennen rataantutustumista: ilmottautuminen +lenkki

4. 30min ennen rataantutustumista: rauhoittuminen+ruokaa. Edellisen luokan+radanrakennuksen seuraaminen. Itselle suunnitelma, kuinka seuraavan radan ohjaa, saa olla vaihtoehtoja.

5. Rataantutustuminen: lopullinen päätös ohjauksesta

6. n.15-20 koiraa ennen lähtövuoroa: koira mukaan ja lämppäys. Radan kertaus (sormella piirtäen ilmaan ja ohjauskuviot läpi metriXmetri tilassa.

7. 3 koiraa ennen omaa vuoroa: lähtöpaikalle

8. 2 koiraa ennen omaa vuoroa: koiran hetsaus

9. 1 koira ennen omaa vuoroa: radan katselu

10. Meidän suoritus

RADAN JÄLKEEN:

1. Pois kehästä + kehu koiralle

2. Koiran palkkaus (ensin revitys lelulla, sitten namit)

3. Oma palautuminen + ihmisille puhuminen

4. Koiran jäähdyttely (mahd. uusi rataantutustuminen ennen tätä)

5. Koira autoon/häkkiin + rentoutuminen + ruokaa

6. Seuraava rata + rutiinit uudestaan käyntiin

Muutamia ajatuksia omaan rauhoittumiseen. Opettelen radan kunnolla, en kuitenkaan tee piirto- ja ohjausharjoituksia liikaa ja jumiudu niihin. Kaikki haluavat meidän onnistuvan ja me osaamme, täydellinen rata -harjoitus. Hengitän rauhassa ja muistan syödä kunnolla. Ei kahvia, koska aiheuttaa nestevajausta ja kofeiini saa minut aina pikku paniikkiin. Kesken kisojen minulle saa antaa vain positiivista palautetta ja negatiivisia ihmisiä ei tarvitse kuunnella ja heitä voi pyytää olemaan hiljaa. KAIKKIEN kisasuoritusten ollessa takanapäin minulle saa antaa negatiivista palautetta ja kisaratoja ja virheitä voidaan käydä läpi. Yritän pysyä positiivisena koko päivän ja hengitän rauhassa ja pidän hyvän ryhdin. Tästä se ehkä viimeinkin lähtee ja saan jännittämiseni edes jonkinlaiseen kuriin.

 

 

ATT-kisat 28.1.2012 radoista en muista enää yhtään mitään, mutta tulokset saa onneksi aina urkittua netistä. Kahdella ekalla radalla tuomarina Heidi Viitaniemi ja viimeisellä radalla Johanna Nyberg. Loogisia ratoja, jossa pystyi löytämään hyvät ohjauskuviot ja linjat koiralle. Helpompia ja järkevämpiä kuin viimeviikkoiset.

C-kisa hyppäri: Tulos 0, aika -9,55, etenemä 4,93m/s, sijoitus 9. Jotkut kaarrokset valuivat pitkiksi ja olin ohjauksissa hieman myöhässä. Tuuban kasvattaja Hannelekin sanoi, että näytti siltä, kuin olisin jarrutellut koiraa. Hieman nopeammaksi olisin siis voinut tämän radan vielä saada.

B-kisa agirata: Tulos HYL. Toiselta esteeltä putkelta kielto ja tämän jälkeen ohajukseni huonotui rutkasti. Tämän jälkeen radalta useita hyllyjä ja kieltoja, ennen pussia liian vahva ja liian aikainen pussijarrutus. Parempi fiilis kuin monissa hyllyissä pitkään aikaan. Virheiden jälkeen sain hetkittäin koottua ohajustani ja vietyä koiran positiivisella fiiliksellä maaliin asti. Tästä lähtien pitää harjoitella, etten heti luovuta pienen virheen jälkeen, vaan että tekisin hyviä ratoja vitosten ja kymppien jälkeenkin enkä niitä HYLLYjä.

A-kisa agirata: Tulos 0, aika -10,78, etenemä 4,65m/s, sijoitus 10. Tämä oli hyvä rata, skarppia ohjausta ja paljon nopeammaksi en olisi enää saanut. A:ta edeltävässä persjätössä olin rutkasti myöhässä ja jouduin jättämään persjätön tekemättä ja takanaleikkaamaan A:lla. Tuuba kesti tämän. Tuubaksi nopeat ja siistit kontaktit, ylöstulokontakteilta ei virheitä, vaikka niillä en enää koiraa pysäytäkään. Näitä ylöstulokontakteja nyt seuraillaan, että alkaako virheitä tulla. En enää pysäytä koiraa, koska hidastivat menoamme niiiiiiin paljon.

 

Mutrulla menee hyvin. Pentu on ärripurri kovis, mutta kuitenkin pehmeä. Pari päivää sitten oli niin riiviö, että kokeilin tiukempaa ja kovempaa kohtelua, mutta pentu ei kestänyt. Tuli surulliseksi tuolin alla mököttäjäksi ja tuntui tosi riemuttomalta. Nyt kun saa pehmeää kohtelua ja hellyyttä ja tuhmuuksien/kieltojen jälkeen positiivista palautetta on taas oma iloinen itsensä. :) Mulle haastetta, kun koirassa murjottaja-piirre, kun Tuuba tulee aina kovan kohtelun jälkeen hieromaan sovintoa ja hakemaan huomiota. Noh, Mutru on oma itsensä ja minä olen ihminen, jonka tulee oppia kohtelemaan eri koirayksilöitä niiden vaatimalla tavalla. :) Mutrusta tulee varmasti vielä jotain tosi siistiä!