Kisoissa ollaan käyty nyt muutamissa:

26.2.2012 käytiin Tsaun kisoissa ottamassa neljä starttia: Hylly ja sitten kolmesta viimeisestä startista triplanolla. Viimeinen rata oli hyppis, joten siitä nollasta ei ole SM-nollien kannalta hyötyä kun oli jo kolmas hyppynolla. Saatiin kuitenkin kaksi aginollaa ja se pelkoa aiheuttanut tuplanolla. :D

Eilen 10.3.2012 oltiin ATT:llä kotikisoissa. Kolme starttia ja kaikki agiratoja. Yleisenä ongelmana kaikilla radoilla se, että mulla oli niin kiire, että annoin Tuuban varastaa kontakteilla. Tässä asiassa mun on nyt PAKKO tsempata tulevissa kisoissa

Ekalta radalta nolla. Jännitti todella paljon ja tunsin pikkuista tärinää liikkeissäni koko radan ajan. Selvittiin kuitenkin loppuun asti.

Tokalta radalta melkein nolla eli vitonen. Radan lopussa tyhjään hypättävä pituus, jolta seuraava este 180 asteen kulmassa. Himmasin liikaa käskylläni Tuuba ennen hyppyä (tiukan käännöksen toivossa) ja Tuuba kaatoi pituuden viimeiset palat. Harmitti vietävästi oma tyhmyyteni.

Viimeisellä radalla oli voimat ja usko lopussa. Ja tältä sitten jo HYL radan alkupuolella. Oli sellaista tutumman oloista Tuubasinkoilua ja vauhdikkuutta. Sain kuitenkin joitakin hyviä juttuja aikaan ja taisin korjata puomin kontaktiakin treenin nimissä.

SM-kisoja ajatellen meillä on nyt yllättäen Tuuban kanssa ihan superhyvä tilanne. SM-nollista puuttuu enää yksi aginolla. Ajatella, ennen tammikuuta ei ollut yhtään kasassa ja edellisestä nollasta aikaa yli vuosi. :P

ATT:lle kisaamaan oli tullut Vaasasta asti vanha kaverini Johanna (shelam Domi, shelam Figo ja borcol Kiukku). Figon kanssa kisailivat mini3-luokassa ja Kiukku kisasi Maksi1-luokassa. Molempien koirien kanssa Johanna teki nollan, joten varsin pätevää menoa. :)

Tänään aamulla nilkassani tapahtui jotain. Olin polvillani lattialla ja nousin seisomaan. Siitä asti oikeassa nilkassa on tuntunut aina astuessa pistävä kipu kantapään lähellä sisäsyrjässä. En pysty nousemaan varpaille tai nostamaan varpaita pystyyn. Tänään olen napsinut buranaa ja kohta laitan kylmää nilkalle.

Mutru oli tänään hallilla katsomassa ykkösten kisoja ja söpöilemässä. (Otto lähti ystävällisesti mukaan ramman avustajaksi) Mutrella DeVille treenailee päätoimisesti paikallaistumista, leikkimistä ja lelun palauttamista, nenäkosketusta ja kontaktiasentoa, kupille irtoamista. Pahalainen on myös alkanut käyttää hampaitaan  huonekaluihin (piirongin kulma ja nojatuolin kulma ovat ottaneet osumaa). Pennun ylä- ja alainkisiiveistä keskimmäiset heiluvat jo kovin, joten kohta alkavat pysyvät tulla tilalle. On nuo maitohampaat kyllä hupaisat, kun leuka on kasvanut ja hammasrivistö sen myötä kovin harva.

Mutru on oikeasti kovasti kiltti ja helppo kotioloissa. Oppii mukavan nopeasti ja tarjoilee itse jo-opittuja juttuja. Nukkuu mukavan paljon ja osaa olla rauhassa. Riehuu Tuuban kanssa ja on innokas leikkimään. Lenkillä voi pitää irti paljon, kun oikeastaan vain omat ihmiset kiinnostavat (liittyy tietty siihen, että ne vieraat on aika jännittäviä). Myös uudet paikat ja äänet ovat jännittäviä, joten yritetään nyt totutella kaikkeen mahdolliseen. Tuubaan verrattuna on paljon haukkuherkempi, mutta olen ymmärtänyt, että perrot yleensä ovat portugeeseja haukkuvampia. Mutru on aivan liian lellitty ja sylissäviihtyvä rakkauspakkaus. On se vaan niin ihana!