Paluu takaisin harmaaseen arkeen tapahtui tämän viikon tiistaina. Totuttelu on kestänyt jonkun aikaa, mutta nyt alkaa taas rutiinit tuntua tutuilta.

Lomalla oli ihanaa. Sekä emännän että pennun mielestä. Tai no pennulla oli silloin tällöin tylsää, kun emäntä vaan lötkötti. :P Koko kahden viikon loma vietettiin Vaasassa porukoiden luona. Olipas mukavaa, kun oli auto käytettävissä. Helpotti elämää huomattavasti. Jouluna kakara oppi persoksi kinkulle ja muille herkuille ja nyt kotona omat raksut maistuvat mahdottoman tylsiltä. Voi pientä parkaa.
   Saatiin myös hieman harkattua Vaasassa. Käytiin hallilla treenailemassa esteitä (lue putkea, hyppyjä minirimoilla ja kujakeppejä). Mukana Johanna ja Domi, joinakin kertoina myös Anna ja bortsu Tarja sekä Riikka kera Aatun ja Sylvin. Tuuba innostui lelusta tosi hyvin. Tosin Sylvin ollessa mukana hallilla oli lapsuudenystävä mammaa ja narulelua paljon kiinnostavampi... Yllätys. Sylviä ja Riikkaa treffattiin leikin merkeissä pari kertaa muuten vaan. Kylläpä lapsilla oli hauskaa. Tosin näytti siltä, että Tuuba tykkäsi Sylvistä enemmän kuin Sylvi siitä. Ehkäpä Sylvi on hieno neito ja esitti vaikeasti tavoiteltavaa. Myös Aatu oli mukana. Aatu on ihan mainio. :D Oon jotenkin onnistunut antamaan sille sen kuvan, että mua voi vedättää ihan täysillä ja Aatuhan sitten vedättää ja pomottaa. Pikku röyhkimys (eli ihanan söpö). :P
 
 Positiivisena yllätyksenä se, ettei Tuuba pelännyt uutenavuonna raketteja. Tai niin ainakin hoitotäti kertoi rilluttelemassa olleelle omistajalle. Ajattelin Tuuban olevan sen verran säikky ja arka, että se pelkäisi paukahduksia. Mutta onneksi jätkä yllätti mut. Hieno mies.

Keskiviikkona oli ensimmäinen kerta, kun Tuuba jäi ihan yksin kotiin mun koulupäivän ajaksi (Mussehan jäi nyt Vaasaan. Katsotaan taas milloin herra voisi tulla meille kylään). Olin ihan varma, että koko asunto olisi ihan tuusannuuskana palatessani kotiin, mutta taas Tuuba yllätti. Ainoastaan oman joululahjalelunsa peto oli laittanut pirstaleiksi. Hyvin yllättävää.

Tänään käytiin kääppänien aloittelevien tottisryhmässä. Paikan päällä oli valtavasti koiria. Ja keskittyminen meillä oli tosi huonoa. Hetkittäin oli tietenkin hyvääkin yhteistyötä, mutta rehellisesti sanoen olisin odottanut meiltä enemmän. Tietenkin kaikki nuo uudet koirat vaikuttaa asiaan. En oo oikein varma mitä mieltä oli kääppänien treenitavasta (Ryhmissä saa käydä ihmiset silloin, kun huvittaa. Joskus koiria on paljon joskus vähän. Usein eri koirat paikalla). Meille sopisi varmaan paremmin joku pienempi ryhmä, johon pitäisi sitoutua tiiviimmin ja jossa olisi hiukan tavoitteellisempia koirakoita. Mutta ollaan käyty noissa treeneissä vasta niin vähän, etten osaa vielä varmasti sanoa, kuinka homma toimii. Katotaan nyt. Eniten tällä hetkellä jännittää huomiset agiharkat, jotka mun olisi tarkoitus vetää. Kuinkahan eritasoista porukkaa ryhmissä tulee olemaan...

Nyt tapahtuu aktivoituminen blogittamisessa.




Joululahjaksi pojat saivat isot veriset hirvenluut. Musse tiesi, mitä saaliille piti tehdä ja Tuuba vain ihmetteli.





Mitä onkaan vastassa, kun omistaja palaa kotiin??





Ken lienee vastuussa tästä nyljetystä raadosta...





Mahtaisiko se olla tämä olento?




Ken lienee. En se ainakaan minä ole. Olen nukkunut tässä koko pitkän päivän.





Vaasaan jäänyt Lordi Musse on taas kynitty. Ja eläinlääkäriltä saatiin ilouutisia. Patti ei olekaan pelkäämäni kasvain, vaan herra on lyönyt jossain itsensä ja nivelpussi oli täyttynyt nesteellä ja tullut hieman esiin. Epäilen syyksi kertaa, jolloin Musse jäi metallikaiteen ja leikkivän Lyylin sekä Tuuban väliin. Silloin ainakin mies päästi sellaisen kiljaisun, että näin saattoi käydä. Ja Mussellahan on niin korkea kipukynnys, ettei se mitään näytä. Esim. Herran korvaa trimmatessani osuin koneella johonkin kovaan. Musse vain istuu paikallaa, eikä päästä ääntäkään. Ajattelin siis osuneeni takkuun. Kohta kuitenkin  kädet on täynnä verta ja huomaan silponeeni raukan korvan. Että sellainen kipukynnys. Ihan noin omistajauskollinen ei tarvitsisi olla. :S

Ps. Hallilla epävirallisesti mittasin Tuuban.  Seisomaan asetettuna ja kyyristellessään korkeutta n.51cm ja itse terhakasti seisoessaan 52cm. Painoa on noin 20 kg. On se vaan niin laiha, vaikka nykyään meillä on aina ruokaa kupissa. Toivotaan, että kasvaisi vielä hiukan.