Tuuba on ollut nyt jo kaksi viikkoa koirien tapaamis -kiellossa. Pienellä miehellä alkaa olla suunnattoman TYLSÄÄ. Ei mamman kanssa ulkona lenkillä leikkiessä saa kaikkea energiaa kulutetuksi. Mamma on niin hidas.

   Valitettavasti meillä on jäänyt myös parit tokot ja yhdet agiliidot väliin. Kotona olen hiukan Tuuban kanssa tokoillut, mutta ei se ole sama asia. Lähinnä haluaisin häiriö-koirien lähelle harjoittelemaan leikkimistä. Huomenna poika saa viimeisen nenäpunkki-lääkkeen ja sen jälkeen saadaan taas tavata muita koiria. Ihanaa! Tarkoituksena olisi viedä Tuuba ja Leevi (sileäkarvainen kettuterrieri 4kk) keskellä päivää koirapuistoon, kun siellä ei ole muita. Niina ja minä aiotaan tutustuttaa pojat jo näin nuorina toisiinsa, ettei sitten vanhempana tule ongelmia. Pari kertaa ollaan jo Tubuluksen kanssa käyty katsomassa Leevi lepanderia. Pikku terrieri on kyllä niin tomera pakkaus, että iän myötä tohveli-Tuuba tulee jäämään kakkoseksi. Eihän se koko kaikkea merkitse. ;)

 

Lauantai-aamuna olin jossain metsässä tuolla turun ulkopuolella tutustumassa TKK:n hakuharkkoihin. Eini oli myös mukana, mutta kakarat jäivät kotiin. Oli kyllä hienon näköistä, miten koirat etsivät ihmisiä. Sain itsekin olla muutaman kerran maalimiehenä. Se oli jännää. :D Nyt on ajatuksiisn jäänyt muhimaan idea tuosta hausta. Tuubastahan tulisi oikein kunnon käyttökoira. Valitettavasti harjoitukset vievät todella paljon aikaa ja suuren osan siitä koira joutuu odottelemaan autossa...

 

Meikäläinen on nyt saanut tänne Turkuun oman trimmikoneeni. Ja tietysti sitä piti heti kokeilla Tuuban kuonoon. Melko lyhyiksi ne nenäkarvat tulivat, mutta onneksi Laihian ryhmikseen on sen verran aikaa, että ehtivät kasvaa.

 

 

 

Musta tämä on aivan ihana kuva Tubsusta. Hölmö ilme kuva hyvin sen sisintä olemusta. (vähän tuo aurinko häikäisee, mutta ei se haittaa)

 

 

 

Sankarin uusi vähäkarvainen nenä. Ylempään kuvaan verrattuna eron kyllä huomaa.

 

 

 

Mikäs, mikäs tässä onkaan? (juu, on se aivan tylsä päärynän pala)

 

 

 

Tutkimusmatkailija päättää urheasti maistaa löydöstään.

 

 

 

Shiis, vallan, vallan herkullinen päärynä. (Ja nyt se sitten kerjää jo päärynääkin. Pummi.)

 

 

 

Meidän talouteen on muuttanut tällaiset Vaasalaisesta urheiluliikkeestä. Ne on aivan ihanat. Kyllä kävely tuntuu aivan erilaiselta verrattuna vanhoihin lörppöihin tennareihin (joita lensikin viisi paria roskiin uusien kenkien kotiuduttua). Toinen on kokoa 38 ja toinen 38 ja 2/3, mutta sehän ei menoa haittaa.

   Koitin sitten eilen ensimmäisen kerran hölkätä Tuuban kanssa. Eihän siitä mitään tullut, kun kakara ajtteli, että NYT leikitään. Juoksi mun jalkoja päin takaa, puri remmiä ja hyppi. Hmph. Loppulenkistä alkoi rauhallinen hölkkä luonnistua, mutta sitten remmi alkoi painaa kädessä. Pakko saada kunnon canicross-varusteet, niin olisi tuon jätkän juoksusta ja energiasta hyötyä mullekin. ;)