Onnea paljon maailman parhaimmalle Tuuballe!!! Ihan uskomatonta, että tuosta pienestä pallerosta, jonka juuri hain kotiin on jo kasvanut näin iso mies. :) Tuntuu, että aivan vasta sain Hannelelta viestin, että maailmaan on syntynyt kuusi vesikoirapalleroa, joiden joukkoon mahtui se kihara pikkumieskin. Ja siitä on jo vuosi. Kiitos Tuuba yhdestä parhaimmista vuosista elämässäni ja kiitos Hannele tästä ihanasta koirasta. Olen niin onnellinen.

Synttäreitä me juhlimme osallistumalla ATT:n agilitykurssin pääsykokeeseen. Seurana meillä oli Elina ja Siiri. Hurjasta ajomatkasta (johon kuului jo tutuksi tullut uukkari) huolimatta selvisimme hengissä hallille asti. ;) Oltiin paikan päällä hyvissä ajoin ja lenkkeiltiin hiukan. Mä ainakin ihan jännityksenpoisto-mielessä.

Paikalle koirakoita oli saapunut 28, joista max 20 pääsee kurssille. Hui.

Pääsykoe oli jaettu kolmeen osioon, kuten osallistuvat koirakotkin. Osioiden aiheina oli hyppy, putki ja tottelevaisuus.

Me aloitettiin hyppyosiolla. Siinä piti suorittaa hyppy pari kertaa koiran kanssa. Koira oli kytkettynä (ainakin suurimmalla osalla). Tämä meni meillä hyvin. Kuulemma itse liikun mukavasti. :) Onnneksi. Olisi se noloa, jos kymmenen vuotta lajin parissa ei olisi opettanut mitään...

Seuraavana oli putkiosio. Ensin ohjasin Tuuban kerran putkeen ja sitten kutsuin toisesta päästä. Tää meni melko hyvin. Alussa Tuuba oikeasti TERVEHTI vierasta kouluttajaa. Heilutti häntää ja jopa hyppäsi päin tervehtimään. Ihan uskomattoman reippaasti. Ennen ekaa putkea nuuski hiukan maata... Huomasi mut kuitenkin sitten ja työskenteli reippaasti. Herra onnistui loppuriekuissa puremaan sormeeni jopa haavan, jota varten sitten jouduin kerjäämään laastaria. Hieno homma, röyhkeyttäminen alkaa tuottaa tulosta. :D

Sitten olis tottisosio. Siinä seisottiin ringissä ja kukin vuorollaan kiersi koiransa kanssa ringin. Tää meni aivan hyvin. Kerran Tuuba yritti nuuskaita toiseen suuntaan, mutta totteli heti kutsuttaessa. Sitten juostiin koiran kanssa kolmiota niin kovaa kuin vain jaloista lähti. Mua pelotti, että kompastun koiraan tai remmiin. Omasta mielestäni pingoin tosi kovaa, mutta silti pyydettiin vaan lisäämään vauhtia. Ehkäpä halusivat nähdä, mihin pystyn tai jotain... Sitten oli paikallaan olo. Asento vapaa. Piti kävellä ainakin kahden metrin päähän koirasta, kääntyä ja palata koiran luo. Meillä tämä meni aivan nappiinsa ja etäisyyttä oli ainakin 4 metriä. Hurrrrrjaa. Ja siinä oli se pääsykoe. Tulokset saa tietää tän viikon aikana.

Aivan hyvät fiilikset jäi tästäkin kokemuksesta. Tosin yksi nolo juttukin pääsi tapahtumaan. Siirin ollessa putkella oli Elina riisunut siltä takin pois ja  jättänyt sen meidän tavarakasaan. Siinä sitten lopussa rynnin pyytämään laastaria, enkä huomannut tarkkailla Tuubaa... Tuo kelmi oli mun selkäni takana mennyt nostamaan jalkaa Siirin takille! :O "Minun nainen" kai pahainen ajatteli. Onneksi jätkä kuitenkin sihtasi hyvin juuri takille, ettei osunut hallin mattoon, eikä tarvinnut ruveta sakkoja makselemaan. Hiukan kyllä nyt nolottaa, luojan kiitos moni ei todistanut tapahtumaa. Elina vaan tuli mulle näyttämään Siirin takkia ja kysäisi, huomasinko mitä mun koira teki. No, enhän mä huomannut. :P

Vielä kerta kiellon päälle. Onnea Tuuba, olet jo iso mies. :D