Meillä onkin nyt ollut melkoisen pitkä blogihiljaisuus. Kiirettä on pitänyt kaikessa muussa paitsi koira-asioissa.

Tuuba ja minä asustelemme tämän kevään ajan puoliksi Turussa ja puoliksi Tampereella. Minä käyn tekemässä kliiniset hoitoharjoitteluni nyt viiden kuukauden ajan TAYSsin Suupolilla. Maanantaina ja tiistaina on Turussa luentoja ja sitten keskiviikkona, torstaina ja perjantaina otan vastaan potilaita Tampereella. Todella kiirettä pitää. Lisäksi teen pientä tutkimusta Turun labrassa syventäviä opintojani varten.

Kaikessa tässä muussa hässäkässä jää valitettavasti koiratouhut vähemmälle. :(

Yritämme kuitenkin saada treenattua agilityä kerran viikossa. Tällä hetkellä käymme ATT:llä Lehdistön Esan treeneissä perjantai-iltaisin 19:00-21:00. Niihin ehdimme juuri ja juuri, kun juna lähtee Tampereelta 15:11 ja on Turussa noin viideltä. Muutamissa kisoissa olemme myös käyneet ja hyllyrivistö vain kasvaa kasvamistaan. :P Tuubasta on tullut aika hurja. Se menee yhä vain kovempaa, enkä saa sitä kentällä pidettyä aisoissa. Olen auttamattomasti KOKO AJAN myöhässä ja tutustun rataan, kuin olisin menossa hitaamman koiran kanssa. Tuubasta on tullut aivan kreisi. Niin kauan kuin olen kunnolla ohjaamassa se tekee tasan niin kuin käsketään ja irtoaa hyvin ja on kuuliainen. Mutta odotappas vaan kun olen myöhässä, enkä kerro, mitä pitäisi tehdä. Tyyppi raivostuu. Saattaa näykkäistä minua kädestä ja ärjähtää kovaan ääneen. Viu. Ongelmana on oma löysä ohjaamiseni ja hitauteni.

Mutta on Tuuba vain niin mahtavan hyvä agilitykoira. Nopea, syttyy ja kuuntelee/seuraa ohjausta. Ei parempaa portugeesia tähän lajiin olisi voinut saada. <3

Tuuba syttyy helposti, on korkeaenerginen, vilkas, pehmeä, hieman arka ja tarvitsee ihmisen tukea. Meillähän on koko Tuuban elämän ajan ollut ongelmana eroahdistus, joka on omasta mielestäni melko vaikea. Tuuba stressaantuu mielettömästi jäädessään yksin hetkeksikin. En tiedä, mitä olen tehnyt väärin, kun yksin olosta on tullut Tuuballe näinkin suuri ongelma. Tuuba haukkuu, kulkee koko ajan ympäriinsä, kuolaa mielettömiä lätäkköjä, ei juo tai syö, pyrkii asunnosta pois ovia ja lattiaa raapimalla. Tällä hetkellä meillä ei ole sitruunapantaa enää käytössä, koska Tuuba oppi Tampereella haukkumaan sen tyhjäksi. On todella inhottavaa tämä tällainen, koska aina koiran jäädessä yksin on itsellä aivan mielettömän huono omatunto. Inhottavaa. Menemme parin viikon päästä rokotuksille, jossa aion kysyä asiasta eläinlääkäriltä. Olen jopa alkanut harkitsemaan rauhoittavien kuuria, jolloin saataisiin muutettua mahd koko käytösmalli, jos se on niiden avulla mahdollista. Tällä hetkellä ei Tuuban yksinolossa ole koskaan rauhallista hetkeä, josta sitä voisi palkita.

Tampereella Tuuba viettää yksinoloaikansa kolmelta sivulta peitetyssä häkissä. Sielläkin se haukkuu, mutta olen asunnon alapuolella olevasta asukastoimistosta kysellyt tilanteesta, ja sanovat, ettei haukku ole enää jatkuvaa tykitystä. Itse asiassa uskon häkin auttavan Tuuban yksinoloon ja mahdollisesti rauhoittavan sitä. Häkissä Tuuba ei pääse kulkemaan edestakaisin ja kiihdyttämään itseään valtavaan stressiin. Häkkipäivien jälkeen on myös koiran parta kuivempi, kuin päivinä jolloin se on vapaana asunnossa. Se ei siis stressikuolaa häkissä niin paljon Ja kolmena viimeisenä päivänä se ei ole kaatanut vesikuppiaan häkissä. Vaikuttaa siis ihan lupaavalta , mutta saas nähdä. Suunnitelmissa on muuttaa kesän alussa uuteen asuntoon, joten silloin aloitamme uudessa kodissa harjoittelun ihan alusta. Neuvoja ja ehdotuksia otetaan vastaan! Kiitos.