Tällä viikolla ollaan Tuuban kanssa matkusteltu oikein olan takaa julkisilla liikennevälineillä. Onneksi Tuuba on tässä hommassa niin Pro, ettei ongelmia ole. Junaan tai bussiin tultaessa tyyppi etsii oman paikkansa mun jaloista ja istuskelee/makoilee rauhassa. Vieraista Tuuba ei pahemmin perusta. Hyvä niin.

Maanantaina harrastettiin extreme-matkailua Littoisten kautta Tuulissuolle. Bussilla siis kuljettiin ja suuntana oli meille agin alkeiskurssin vipat harkat. Kaksi kertaa olisi vielä jäljellä, mutta me ei niihin päästä, kun meikäläisellä alkaa jo ensi maanantaina kesätyöt Vaasassa. Menen hammashoitajaksi Mustasaaren terveyskeskukseen. Huisin jännää. :O Toivottavasti opin rutiinit nopeasti ja edessä on kiva kesä työn ja treenauksen parissa. :D

Tiistaina mentiin Mynämäelle Hannelen luo kylään, tälläkin kertaa kuljimme bussilla. Tuuba sain hienon portugeesitrimmin. :D Peppu on kyllä nyt niin kiiltävä ja kalju kuin voi olla. Sanoisin, että kerrassaan keimaileva peppu!Oon ajatellut Tuuban olevan jo hyvin kehittynyt ja aikuinen, mutta kyllä tyyppi näytti Hannelen koirien rinnalla rimppakintulta teiniltä. :D Vielä pitäisi vähän kerätä sitä massaa... Nautittiin kesäisestä ilmasta, Tuuba tutustui koiralauman sääntöihin ja kissaan, ja minä nautin pullaa, keksejä ja kahvia ainakin kolmen ihmisen edestä. Slurp. :P

Torstaina sitten huikattiin Turulle hyvästit kesäksi ja lähdettiin junalla Jyväskylään serkkua juhlimaan ja isää tapaamaan. Matka kotoa junalle ja junalta bussille Jämsässä oli silkkaa kidutusta. Olin pakannut VALTAVAAN laukkuun VALTAVASTI vaatteita ja muuta tarpeellista koko kesää varten. Nyt on toinen olkapää ihan mustelmilla laukun kannosta (erityisen ihanaa pukea ylleen huomenna spagettiolkaiminen mekko, I didn't see this coming). Bussissa ja junassa Tuuba oli onneksi oma itsensä eli varsinainen coolio. Kiitos Tuuba! Jopa konduktöörikin taisi ihastua poikaan melkoisesti. :D Kävi useampaankin kertaan rapsuttelemassa. Mutta kuka voisikaan vastustaa komeaa etelän miestä???

Huomenna sitten YO-juhlinnan jälkeen suunnataan junalla kohti Vaasaa. Siellä saadaankin auto taas käyttöön, joten adios bussit ja junat hetkiseksi. Sunnuntaina olisi vielä tarkoitus treffata Sylvi ja Riikka treenien merkeissä. Ja tokihan lasten (vai teinejäkö ne jo on) pitää päästä painimaan.

Agista sen verran, että kesällä on suunnitelmissa treenata muutaman kerran viikossa. Aion pantata itselleni avaimen VASsin kentälle niin voidaan sitten käydä treenailemassa omia aikojamme, kun ei olla missään ryhmässä. Kaikkia esteitä ollaan mielestäni kokeiltu, mutta kaikki on myös ihan vaiheessa. :D Putki ja hyppy sujuvat jo melko hyvin. Saas nähdä, mitä kesä tuo tullessaan.

Ps. Kuka antaa kukkakauppansa nimeksi Mynä-kukka? Tää nimi on tuottanut mulle niin paljon hyviä hetkiä. :D

Taas kerran Eini näpsi ipanoista melkoisen läjän kuvia. Kiitooos!

Vesipedot :D

Lauantaina suunnattiin nokka kohti Hyvinkään koirakylpylää. Mukana olivat perrot Luru ja Zia, Touko, Lilli ja Pinja emäntineen. Matkaan lähdettiin jo aamulla ja hyvin saatin koko päivä kulumaan reissussa.

Kylpylässä Tuubasta kuoriutui VESIPETO. Ensi uittaja vei Tuuban veteen (jätkällä oli toki pelastusliivit päällä :P) ja sen jälkeen minä onnistuin itse viemään kakaran polskimaan. Motivaattoreina veteen menemisessä Tuuballa oli pallo ja Pinja. Kivaa oli. Koko puolituntisen Tuuba kroolasi altaan päästä päähän. Mä olin tosi yllättynyt, että Tuuba yleensäkään suostui ja jaksoi uida niin kauan. Hieno mies. Välillä olisi toki mieluummin jahdannut pinjaa altaan reunalta käsin, mutta kun ohjattiin veteen, niin sittenhän uitiin. :D

Eilen sitten mentiin Einin ja Pihlan kanssa Halisten pelloille. Aurajoki virtaa siinä sopivasti lenkkipolun varrella, joten mikäs siinä koirien lutratessa kuumana päivänä. Uimalareissusta intoutuneena koitin sitten heittää Tuuballe kepin jokeen, josko hän uskaltautuisi menemään sitä hakemaan. Ja pienen empimisen jälkään jätkähän heittäytyi veteen ja kroolasi oikein komeasti keppiä hakemaan. Tämän jälkeen ei ollut asiasta epäilystäkään: uiminen on kivaa!!! Kannatti siis tuo Hyvinkään-reissu, koska aikaisemmin Tuuba ei ole uskaltanut mennä uimaan asti. Aina on pitänyt tassujen osua pohjaan.

Pihla ei niinkään ihastunut vedestä. Jonkin verran neiti kahlaili, mutta kerran plumpsahdettuaan naamalleen veteen, katsoi Pihla paremmaksi pysytellä sopivalla etäisyydellä joesta. :D Voi toista, kun joki melkein söi hänet.

Samaisella reissulla riiviöt yllättivät Einin juoksemalla jalkoihin takaapäin. No, Einiltä meni polvilumpio pois paikoiltaan (kivat teille piskit) ja tyttö kaatui maahan. Minä siinä katselin kauempaa, että mitäs siellä maassa oikein esität, mutta kun Eini ei noussut aloin itsekin vähän huolestua. Pikku säätämisen jälkeen saatiin kuitenkin meidät kaikki melkein ehjinä kotiin asti. Tässähän tuntee itsensä lähes vastuuntuntoiseksi ja itsenäiseksi aikuiseksi... O'ou. Kieltäydyn enää vanhenemasta! ;)

Oltiin eilen illalla/yöllä jo pimeän laskeuduttua koirien kanssa kävelemässä. Kuljettiin pitkin Aurajoen rannan lenkkipolkua ja molemmat karvaiset ystäväni olivat irti. Yhtäkkiä näin miten kävystä hiukan suurempi karvainen pötkö kipitti tien yli joen puolelta pelloille. Myös suuri metsästäjä Tuuba bongasi saaliin. Vesirottalle/myyrälle/jokisiiselille oli tiedossa kovat paikat kun tappaja hyökkäsi kimppuun.

    Tuuba ei olleenkaan tajunnut, mikä nenän ohi vilahti ja lähti into piukassa seuraamaan jyrsijää. Tuuba leikki sillä kuin kissa. Yritti painaa tassuilla ja hyppi ympärillä, mutta ei ottannut suuhun. Minä siinä vieressä yritin käskeä kakaraa pois pienen myyrä paran kimpusta, mutta korvat olivat kadonneet täysin. Myyrä onnistui pääsemään johonkin koloon turvaan suuren saalistajan tassuista ja minä huokaisin helpottuneena. Käskin Tuubaa taas pois. Ei tullut. Kävin hakemassa viettiensä vallassa olevan kersan pois ja lähdin taluttamaan herraa pannasta pitäen eteenpäin.

   Vähän matkan päässä päästin Tuuban taas irti, ja mitä vielä. Jätkä kääntyy heti tulosuuntaan päin ja kiitää takaisin myyrän kololle. Minä sitten lannistuneena päätän, että jääköön mokoma rakki aarteensa luo ja lähden jatkamaan matkaa.

   Ja Tuubahan ei huomaa mitään, vaikka kävelen kuinka kauas. Lopulta näen vain horisontissa innoissaan heiluvan häntätupsun heinikossa ja yritän huutaa Tuuba luokseni, jos lapsi huomaisi, kuinka kauas on jäänyt. Ei mitään. Yritän karjua lisää naama punaisena. Ei mitään. Yhtäkkiä häntätupsu viilettää polun yli aurajoen puolelle.

   Siinä sitten ajattelen, että voi he*****i nyt se uppoaa veteen ja lähden puolipaniikissa huutaen juoksemaan takaisin päin. Musse seuraa minua kummissaan, koska se ei ole tajunnut myyrästä mitään. :P Tosi piski. Juoksen kohtaan, jossa näin häntätupsun katoavan ja mitään ei näy pimeässä alaspäin viettävässä joenrannassa. Mussekaan ei huomaa Tuubaa. Pysähdyn ja kuuntelen. Kuuluu rapinaa ja valokeilaan pyrähtää tottelematon pieni koira edelleen saalistushommissaan. Laskeudun itsekin alas ja olen aivan Tuuban vieressä. Yritän edelleen käskeä koiraa noin metrin välimatkan päästä, mutta ei mitään. Onneksi myyrä taisi lopulta löytää jonkun kolonsa ja pakeni siihen, koska yllättäen Tuuba ilmestyi vierelleni TODELLA onnellisen ja hengästyneen näköisenä. Olipas kiva leikki! Tässä vaiheessa joki solisi noin metrin päässä.

Arvatkaas vaan, kuka ei saanut kauheasti kehuja ja joutui loppulenkiksi remmiin. Eilen ei naurattanut, mutta nyt alkaa jo hymy kareilla huulilla. Tiedänpäs, että tällaisissa tilanteissa en voi luottaa Tuuban korviin ja kuuliaisuuteen. Ihan dille se on. ;)

Mentiin tänään Siirin ja Elinan kanssa läheisen koulun kentälle treenaileen. Oltiin eilenkin, mutta ne treenit olen karkottanut mielestäni, koska meidän puuhailut oli niin karmeaa katsottavaa. Musse oli mulla mukana kentälle ja herra HIUKAN häiritsi muiden tekemistä jatkuvalla kiljunnallaan. tänään olin fiksumpi ja jätin ukon kotiin.

Tuuban kanssa tehtiin seuraamista, seisomaan jäämistä, maassa makuuta ja luoksetuloa.

Seuraaminen sujui yllättävän hyvin. Ensiksi imutin Tuubaa noin kolme muutaman askeleen sarjaa. Sitten jätin imutuksen pois ja Elinan neuvosta palkkasin Tuubaa hiukan tavallista taaempaa namilla, kun lapsi meinassi edistää. Saatiin pari tosi hienoa neljän askelen sarjaa. Lopuksi riekkulelu suuhun. Tuuballa pysyi vire koko ajan tosi hyvänä, vaikka viime aikoina sen kanssa onkin ollut ongelmia.

Seisominen liikkeestä on vielä vaiheessa. Sain siihenkin hyviä neuvoja. :D

Otettiin kaksi lyhyttä paikallamakuuta. Toisessa Elina toimi liikkeenohjaajana. Maassamakuuaika oli n.15s. Tästä se lähtee.

Otettiin myös kaksi luoksetuloa. Tää liike meillä on melkein valmis. Vielä mulla on pieni käsiapu sivulletulossa.

Koko treenien ajan Tuuba oli TOSI hyvä. Kentällä oli myös pari pikkupoikaa puuhailemassa omiaan. Pojat kyllä kiinnostuneena katselivat koiria, mutta eivät olleet häiriöksi ja kiusaksi. Hyvää häiriötreeniä Tuuballe.

Treenien jälkeen napattiin Musse kotoa mukaan lenkille ja lähdettiin Halisten pelloilee kävelemään. Koirat kastoivat sitten talviturkkinsa pois. Tuubaa hiukan jänskätti vesi ja kersa olisi vaan tykännyt lutrata jalat pohjassa. :D Hölmö. Polun varrelta Siiri löysi vanhan linnun siiven. Hyvin omistavainen tämä Siiri-tyttö riistan suhteen. Lopulta Tuuba sai varastettua sen mitä siivestä oli jäljellä itselleen ja jyysti muutamaa sulkaa kovinkin onnellisena. Ei millään olisi tahtonut jätää aarretta ja irti-käskyä toteltiin kovin jähmeästi. Kielloista huolimatta kakara palasi hakemaan aarteen muutamaan kertaan. Lopulta aarteen jämät nostettiin puunoksaan, mistä kukaan ei enää saanut niitä hampaisiinsa. Hölmö Tuuba. Musse uskoi Siiriä yhdestä kunnon ärjäisystä, eikä enää koko loppulenkin aikana kiinnostunut siivestä. Kyllä Musse tietää, että naiset määrää. ;)

Saavuttiin Tuuban kanssa keskiviikko-iltana viettämään pääsiäislomaa Vaasaan. Ja epätoivo iski heti kun astuin ovesta sisään ja näin Mussen. Porukat on TAAS syöttänyt sen niin paksuksi, ettei mitään rajaa. Kuinka vaikeaa on olla antamatta puolia omasta leivästään koiralle??? Ei kovin.

No, Musse lähtee taas mukaan Turkuun, joten vanhalle Herralle on tiedossa laihdutuskuuri. On se vaan kauheaa, kun aina mun kanssa ollessaan joutuu olemaan nälissään. Myös Mussen uusi personaltrainer (Tuuba-mies) tulee pitämään huolen, että ukko saa liikuntaa tarpeeksi. Way to go, Tuuba!!!

Eilen sitten käytiin eläinlääkärillä. Tuuba sai yksivuotis-rokotukset ja Mussen yleiskuntoa tsekattiin, kun herra on ruvennut yskimään. Vanhuksen sydän ja keuhkot kuulostivat oikein terveiltä, eikä mitään vikaa löytynyt. Myös Tuuban vehkeet tarkastettiin. Edelleen on sitä rakkulaisuutta peniksessä, joten lapsi saa taas toisen pippelinpuhdistus-kuurin Specicarella. Hohhoi. Ilmeisesti nämä rakkullat johtuvat nuoren koiran vielä keskeneräisestä limakalvojen immuunipuollustuksesta. No, haen taas ainesta apteekista ja ruvetaan lotraamaan.

Vielä pääsiäisen kohokohta odottaa Tuubaa. Kauan odotetut treffit ihanan Sylvi-neidon kanssa. :D

Sunnuntaina sitten lähdetään Johannan ja Figon kanssa ajelemaan kohti Turkua ja  maanantaina menen ATT-areenalle pällistelemään ykkösluokkien kisoja. Kivaa. :)

Tuuba pääsi sisään kurssille. Hiano miäs. Sisään taidettiin ottaa 18 koirakkoa, niin ei ihan tuo 20 raja rikkoutunut. Ja toki nyt Siirikin tulee meille pitämään seuraa. :D

Ensi viikon maanantaista lähtien me vietetään viikon ensimmäisen päivän illat agilityn parissa. Kiva. :)

Mulla on ollut kauheat motivaatio-ongelmat Tuuban kanssa tottistelussa. Koiran koko vire ja kiinnostus muhun on ollut hukassa. Jonkin aikaa ongelmaa tuumittuani oon vihdoin tajunnut, missä vika piilee. Mussa siis. Yllätys, yllätys.

Tuuballa on tässä ollut murkkuikä menossa ja mä olen ollut sille arkielämässä tosi kova. Oon ilmeisesti ollut liiankin vahva ja saanut koko koiran ahdistumaan yhteisestä tekemisestä. Tuuba vaikuttais olevan pehmeä koira, joka lukee mua tosi hyvin ja ottaa tosi heikoistakin signaaleista itseensä. Sen kanssa en todellakaan voi olla yhtä päällepäsmäröivä, kuin Mussen. No, näitä virheitä sattuu jokaiselle kouluttajalle ja taas olen oppinut jotain uutta. :)

Meillä on nyt menossa röyhkeytys-projekti. Annan arjessa Tuuban sikailla hiukan normaalia enemmän ja mä en saa missään tilanteessa menettää itsehillintääni. Pitää vaan olla tasaisen päättäväinen ja hillitty. Tää on mulle oikeasti melkoinen oivallus. :D

Illalla Tuuba menee Villelle yönyli-hoitoon, kun mä lähden työporukalla risteilylle. Vähän irrottelua koiranomistajan arjesta. :) Tehtäväkseni olen saanut tuoda maihin PALJON tobleronea ja karkkia. Joo, ollaan me aikuisia jo. :P

Tuuba ja Pihla oli eilen leikkimässä Halisten pelloilla ja Eini näpsi ihania kuvia. :)

Tsekkaas nää Kolmannesta kuvasta eteenpäin. :)

Onnea paljon maailman parhaimmalle Tuuballe!!! Ihan uskomatonta, että tuosta pienestä pallerosta, jonka juuri hain kotiin on jo kasvanut näin iso mies. :) Tuntuu, että aivan vasta sain Hannelelta viestin, että maailmaan on syntynyt kuusi vesikoirapalleroa, joiden joukkoon mahtui se kihara pikkumieskin. Ja siitä on jo vuosi. Kiitos Tuuba yhdestä parhaimmista vuosista elämässäni ja kiitos Hannele tästä ihanasta koirasta. Olen niin onnellinen.

Synttäreitä me juhlimme osallistumalla ATT:n agilitykurssin pääsykokeeseen. Seurana meillä oli Elina ja Siiri. Hurjasta ajomatkasta (johon kuului jo tutuksi tullut uukkari) huolimatta selvisimme hengissä hallille asti. ;) Oltiin paikan päällä hyvissä ajoin ja lenkkeiltiin hiukan. Mä ainakin ihan jännityksenpoisto-mielessä.

Paikalle koirakoita oli saapunut 28, joista max 20 pääsee kurssille. Hui.

Pääsykoe oli jaettu kolmeen osioon, kuten osallistuvat koirakotkin. Osioiden aiheina oli hyppy, putki ja tottelevaisuus.

Me aloitettiin hyppyosiolla. Siinä piti suorittaa hyppy pari kertaa koiran kanssa. Koira oli kytkettynä (ainakin suurimmalla osalla). Tämä meni meillä hyvin. Kuulemma itse liikun mukavasti. :) Onnneksi. Olisi se noloa, jos kymmenen vuotta lajin parissa ei olisi opettanut mitään...

Seuraavana oli putkiosio. Ensin ohjasin Tuuban kerran putkeen ja sitten kutsuin toisesta päästä. Tää meni melko hyvin. Alussa Tuuba oikeasti TERVEHTI vierasta kouluttajaa. Heilutti häntää ja jopa hyppäsi päin tervehtimään. Ihan uskomattoman reippaasti. Ennen ekaa putkea nuuski hiukan maata... Huomasi mut kuitenkin sitten ja työskenteli reippaasti. Herra onnistui loppuriekuissa puremaan sormeeni jopa haavan, jota varten sitten jouduin kerjäämään laastaria. Hieno homma, röyhkeyttäminen alkaa tuottaa tulosta. :D

Sitten olis tottisosio. Siinä seisottiin ringissä ja kukin vuorollaan kiersi koiransa kanssa ringin. Tää meni aivan hyvin. Kerran Tuuba yritti nuuskaita toiseen suuntaan, mutta totteli heti kutsuttaessa. Sitten juostiin koiran kanssa kolmiota niin kovaa kuin vain jaloista lähti. Mua pelotti, että kompastun koiraan tai remmiin. Omasta mielestäni pingoin tosi kovaa, mutta silti pyydettiin vaan lisäämään vauhtia. Ehkäpä halusivat nähdä, mihin pystyn tai jotain... Sitten oli paikallaan olo. Asento vapaa. Piti kävellä ainakin kahden metrin päähän koirasta, kääntyä ja palata koiran luo. Meillä tämä meni aivan nappiinsa ja etäisyyttä oli ainakin 4 metriä. Hurrrrrjaa. Ja siinä oli se pääsykoe. Tulokset saa tietää tän viikon aikana.

Aivan hyvät fiilikset jäi tästäkin kokemuksesta. Tosin yksi nolo juttukin pääsi tapahtumaan. Siirin ollessa putkella oli Elina riisunut siltä takin pois ja  jättänyt sen meidän tavarakasaan. Siinä sitten lopussa rynnin pyytämään laastaria, enkä huomannut tarkkailla Tuubaa... Tuo kelmi oli mun selkäni takana mennyt nostamaan jalkaa Siirin takille! :O "Minun nainen" kai pahainen ajatteli. Onneksi jätkä kuitenkin sihtasi hyvin juuri takille, ettei osunut hallin mattoon, eikä tarvinnut ruveta sakkoja makselemaan. Hiukan kyllä nyt nolottaa, luojan kiitos moni ei todistanut tapahtumaa. Elina vaan tuli mulle näyttämään Siirin takkia ja kysäisi, huomasinko mitä mun koira teki. No, enhän mä huomannut. :P

Vielä kerta kiellon päälle. Onnea Tuuba, olet jo iso mies. :D